Ohjeita

Teknisiä ohjeita

• Materiaalia otetaan vastaan .doc- tai .rtf-muodossa. Älkää lähettäkö pdf-tiedostoja, joudumme kuitenkin pyytämään .doc- tai .rtf-version.

• Suosituspituus projektikohtainen, yleensä max. 20 liuskaa (Times New Roman 12 pt, riviväli 1,5), lyhyempääkin saa olla. Pitempiä katsotaan tapauskohtaisesti.

• Kappaleita ei erotella toisistaan tyhjillä riveillä. Tyhjät rivit kannattaa siis ottaa valmiiksi pois.

• Kappaleen ensimmäisen rivin sisennys tehdään muotoiluilla. Älkää käyttäkö välilyöntejä, tabulatuuria tms. sisennyksiin, tämä tuottaa taitossa ylimääräistä vaivaa.

Yleisiä ohjeita kirjoittamiseen

Muistettakoon, että nämä ovat vain yhden kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä, ja hän itsekin rikkoo niitä tarpeen tullen. Käytettäköön tätä siis vain suuntaa-antavana ohjenuorana.

1. Uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion perimmäinen ajatus on kertoa perinteisiä juonivetoisia tarinoita. Esimerkkejä ovat vaikkapa seikkailukertomus, kauhutarina tai rakkaustarina, toki myös muunlaisia tarinoita tai erilaisten tarinatyyppien yhdistelmiä saa käyttää. Tekstissä on kuitenkin syytä olla selkeästi seurattava juoni, jotta se ei ole pelkkä tuokiokuva, maailman tai ilmiön kuvaus tai jonkinlaista tajunnanvirtaa.

   • Tarina tekee järjellisen kaaren alusta käänteiden kautta loppuun. Juonen kulkua ei tarvitse (eikä itse asiassa edes kannata) vääntää rautalangasta, mutta myöskään liiallinen sekavuus, hämäryys tai tosiasioiden tietoinen pimittäminen lukijalta ei sovi uusrahvaanomaiseen spefiin. Lopetus voi jäädä avoimeksi, ja esimerkiksi kauhutarinoissa tämä on usein toimiva ratkaisu, mutta lopun on oltava jollain tavalla tyhjentävä, sen sijaan että teksti vain katkaistaisiin veitsellä leikaten sattumanvaraiselta vaikuttavasta kohdasta.

   • Tarinan voi sijoittaa avaruuteen, toisille planeetoille, menneisyyteen, tulevaisuuteen tai kuvitteellisiin maailmoihin, mutta se voi myös tapahtua meidän omassa maailmassamme ja nykyajassa, jopa kirjoittajalle tutussa ympäristössä. Tässä suhteessa itseään on turha rajoittaa. Jonkinlainen spekulatiivinen (ts. todellisuudesta poikkeava) elementti on kuitenkin syytä olla mukana, onhan kyse nimenomaan spekulatiivisesta fiktiosta.

   • Tarinan kannalta oleelliset elementit on syytä kertoa lukijalle, sen sijaan että niitä tarkoituksella pihdataan ja jätetään mielikuvituksen varaan - ellei sitten kyseessä ole jokin asia, jonka salaamisella on juonen kannalta merkitys. Liika infodumppauskaan ei toisaalta ole hyväksi, vaan maailmaan, henkilöihin tms. liittyvät asiat on järkevämpi tuoda esiin luontevasti tapahtumien tai keskustelujen kautta kuin pitkällisillä selostavilla osioilla.

   • Uusrahvaanomainen spefi ei toki ole pelkkää retroilua. On mahdollista kirjoittaa Weird Tales -henkisiä "outoja tarinoita", perinnetietoista miekkaa & magiaa jne., mutta myös modernimpi genreviihde on laskettavissa uusrahvaanomaiseksi.

   • Eri lajityyppejä saa vapaasti yhdistää.

2. Kerronnan osalta uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio pyrkii kaikkinaiseen konstailemattomuuteen. Kovin paljon suorasanaisesta kerronnasta poikkeavia tyylikeinoja on siis syytä välttää, mikäli ne eivät ole juuri tämän tarinan kertomisen kannalta tarpeen. Aivan äärimmäiseen yksinkertaistamiseenkaan ei silti tarvitse mennä.

   • Kerronta voi tapahtua minämuodossa tai kolmannessa persoonassa. Aikamuotona suositaan imperfektiä, mutta tämäkin riippuu jossain määrin tekstistä.

   • Kertojia tai näkökulmia voi olla useita, mikäli se sopii tarinaan, mutta on varottava, että tämä ei häiritse tekstin selkeyttä.

   • Periaatteessa tarina etenee kronologisesti alusta loppuun, mutta kronologiaa voidaan myös tarpeen vaatiessa rikkoa - esimerkiksi takaumilla tai kertomalla sama tilanne useammasta eri näkökulmasta. Tällöinkin on pidettävä huoli siitä, ettei teksti muutu vaikeaselkoiseksi.

   • Kielen ei tarvitse olla mahdollisimman tiivistä ja niukkaa. Adjektiiveja ja sivulauseita saa käyttää, eikä jokaista sanaa ja lausetta, jotka eivät suoraan edistä dynaamista juonenkuljetusta, tarvitse poistaa. Tekstin on kuitenkin oltava sujuvaa, joten liiallista monisanaisuutta on syytä karsia, jos se haittaa lukemista.

   • Sama pätee sivujuoniin ja "turhiin" yksityiskohtiin, niitä saa käyttää kunhan ne eivät häiritse itse tarinan etenemistä.

3. Missään tapauksessa uusrahvaanomaisuus ei anna lupaa kirjoittaa huonosti. URS on toki "vain" viihdettä, mutta myös viihteen on syytä olla hyvin kirjoitettua. Kielioppi on tietysti kohdallaan, ja vaikka kliseitä saakin toki käyttää, typerää, ennalta-arvattavaa tai muuten huonoa tarinaa ei kannata kirjoittaa, ellei sitten tee sitä parodisessa mielessä. Silloinkin on muistettava, että tahallinen huonous ei saa häiritä tekstin luettavuutta.